Es­teet­tö­myy­des­sä tarvitaan lä­pi­leik­kaa­vaa osaamista ja selkeää ko­ko­nais­vas­tuu­ta

Helsingissä on elokuussa käsitelty valtuutettu Maija Karhusen aloitetta esteettömyysasiantuntijan palkkaamisesta eläköityneen asiantuntijan tilalle. Helsingin vammaisneuvosto on puoltanut palkkaamista, mutta kaupungin eri lautakuntien kannanotoissa erillisen asiantuntijan tehtävää ei ole pääosin kannatettu.

Lautakuntien perusteluissa esteettömyyden merkitys tunnistetaan, mutta osaamisen katsotaan olevan jo hajautettuna kaupungin eri toimialoilla ja asiantuntijoilla. On epäselvää, kuka kantaa kokonaisvastuun esteettömyydestä.

HUNin näkemyksen mukaan hajautettu vastuu ei riitä varmistamaan, että esteettömyys toteutuu johdonmukaisesti koko kaupungissa.

Myös vammaisneuvoston puheenjohtaja Sirpa Puhakka painotti neuvoston kokouksessa 8. syyskuuta, että koordinoivan esteettömyysasiantuntijan tehtävä on tärkeä, sillä eri vammaryhmien tarpeet ovat erilaiset ja moninaiset. Kokouksen tallenteen voi katsoa Helsinki-kanavalla- Ulkoinen linkki.

Esteettömyys ei ole näkövammaiselle yksittäinen rakennustekninen ominaisuus, vaan edellytys itsenäiselle ja turvalliselle liikkumiselle. Esimerkiksi yksittäinen esteetön rakennus ei ratkaise ongelmaa, jos sen ympäristö ei mahdollista turvallista liikkumista. 

Esteettömyys liittyy myös erilaisiin laitteisiin, kuten kodinkoneisiin tai julkisista tiloista löytyviin automaatteihin.

Itsenäisyys edellyttää esteetöntä kaupunkiympäristöä

Esteettömyydellä on yhteys vammaispalvelujen tulevaisuuteen.

Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialalla tavoitellaan palvelurakenteen keventämistä, kotiin vietävien palvelujen lisäämistä ja sitä, että ihmiset saisivat toimintakykynsä ja tuen tarpeensa mukaisia palveluja mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

Tavoite itsenäisen asumisen ja arjen tukemisesta on tärkeä. Samalla se lisää esteettömän kaupunkiympäristön merkitystä.

Mitä enemmän ihmisiltä odotetaan mahdollisuutta asua, asioida ja osallistua itsenäisesti, sitä tärkeämpää on, että ympäristö tukee tätä itsenäisyyttä.

Näkövammaiselle esteetön ympäristö voi vähentää avun ja erityispalvelujen tarvetta. Vastaavasti vaikeasti hahmotettava tai vaarallinen ympäristö voi synnyttää avuntarvetta, jota henkilöllä ei muuten olisi.

Esteettömyys ei ole kustannus, vaan investointi, joka tukee ihmisten itsenäisyyttä.

Esteettömyys- ja saavutettavuusosaamista tarvitaan jo suunnitteluvaiheessa

Myös osallistumisen saavutettavuus on osa esteetöntä kaupunkiympäristöä.

Aalto-yliopiston ja Helsingin kaupungin kyselyssä - Ulkoinen linkkiselvitettiin elo-syyskuussa 2026 kaupunkiympäristön vaikutuksia hyvinvointiin. Kyselyn tuloksia on tarkoitus hyödyntää asuinalueiden ja kaupunkiympäristön kehittämisessä.

Kyselyn karttapohjainen osuus ei kuitenkaan ollut täysin saavutettava.

Näkövammaisten kokemukset ympäristön hahmotettavuudesta, turvallisuudesta ja itsenäisen liikkumisen esteistä ovat olennaista tietoa hyvinvointivaikutuksia arvioitaessa.

Jos jo osallistumisen väline vaikeuttaa osallistumista, vaarana on, että nämä kokemukset jäävät aineistossa aliedustetuiksi.

Tapaus osoittaa konkreettisesti, miksi esteettömyys- ja saavutettavuusosaamista tarvitaan jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa.

Kaupungin tulee olla yhdenvertainen kaikille

Jos kaupunki jatkaa hajautetulla mallilla, HUN pitää vähimmäisvaatimuksina sitä, että

• esteettömyyden vastuut nimetään yksiselitteisesti,
• esteettömyysosaamisen tasoa seurataan,
• vammaisjärjestöjä ja kokemusasiantuntijoita kuullaan järjestelmällisesti,
• digitaalisten osallistumis- ja asiointipalvelujen saavutettavuus varmistetaan jo suunnitteluvaiheessa ja
• toteutuneiden ratkaisujen toimivuutta arvioidaan myös näkövammaisten käyttäjien näkökulmasta.

Ratkaisevaa on, voiko näkövammainen helsinkiläinen lähteä kodistaan, kulkea turvallisesti pysäkille, käyttää joukkoliikennettä, asioida palveluissa, osallistua kaupunkia koskevaan päätöksentekoon ja palata kotiin mahdollisimman itsenäisesti.

Siinä mitataan käytännössä kaupungin yhdenvertaisuutta.