Historiaa

Alkuvaiheet

Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n historian juuret ulottuvat 1910-luvulle, jolloin näkövammaiset ryhtyivät rakentamaan omaa järjestökenttää Suomessa. Tuolloin luotiin pohja myös osallistumisperinteelle, johon on sisältynyt niin vertaistukitoimintaa ja yhdessäoloa kuin oikeuksien valvontaakin.

Vuonna 1916 Helsingin Sokeain Yhdistyksen nimellä toimintansa aloittanut yhdistys oli aluksi pieni paikallisosasto Suomen Sokeain Liiton kyljessä. Kun yhdistys julistautui pian kansalaissodan jälkeen vuonna 1921 itsenäiseksi, siitä kehittyi nopeasti yksi maamme johtavista näkövammaisyhdistyksistä. Monet sen aloitteet toivat myönteisiä tuloksia koko maan näkövammaisille tai osoittautuivat ainakin hyviksi oivalluksiksi ja valoivat uskoa tulevaisuuteen. Näistä ovat hyvänä esimerkkinä asuntotuotanto ja kesäkotitoiminta. Ne auttoivat monia helsinkiläisiä tai Helsinkiin muuttaneita näkövammaisia vaikeina aikoina saamaan elämänsyrjästä kiinni kohtuuhintaisilla vuokrilla ja virkistystoiminnan kautta. Helsingin Sokeain Yhdistyksen kulta-aikaa seurasi 1930-luvun pula-ajan alkaessa suuri romahdus, jonka lopputuloksena yhdistys haettiin konkurssiin.

Nykyisin toimiva yhdistys perustettiin jatkamaan toimintaa vuonna 1932 nimellä Helsingin Sokeat ry. Uusi yhdistys jälleenrakennettiin uudelleen vanhojen arvojen ja ihanteiden pohjalle. Näistä monet ovat sittemmin kestäneet aikaa läpi sukupolvien ketjun sisältyen edelleen yhdistyksen nykyiseen toimintakulttuuriin ja -ajatukseen. Jäsenten työllisyyden ja toimeentulon edistäminen ja siihen liittyvä käsityömyymälätoiminta on eräs sellainen toimintamuoto, aiemmin Sokeain myymälän nimellä, nykyään Annansilmät-Aittana.

Toiminnan laajentuminen

Seuraavat vuosikymmenet merkitsivät asteittaista toiminnan laajentumista ja hiomista. Yhdistys osti heti talvisodan jälkeen kesäkuussa 1940 kiinteistön Itä-Helsingistä Villingin saaresta, ja niin lomakoti Villinki oli saanut alkunsa. Vuonna 1947 yhdistys laajensi sääntömuutoksella toiminta-alueensa Uudenmaan läänin alueelle. 1960-luvulla jäsenpalvelu monipuolistui, toimintamuotoja kehitettiin ja opinto- ja harrastustoiminta laajeni. Näkövammaisten työkeskukseen johtanut suojatyötoiminta aloitettiin pienimuotoisesti vuonna 1965. Yhdistys alkoi tuottaa jäsenilleen tiedotuspalveluita 60-luvun lopulla myös pistekirjoitusmuodossa, ja 70-luvun puolivälissä alkoi mittavaksi muodostunut äänilehtien tuotanto c-kaseteille kopioituna.

Jäsenmäärän kasvaessa Helsingin ulkopuolellakin syntyi yhdistykseen eri puolille Uuttamaata 60-, 70- ja 80-luvuilla alaosastoja, nyttemmin rekisteröityjä paikallisyhdistyksiä. Nykyisen nimensä Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry yhdistys sai vuonna 1985.

1980-luvulla yhdistys laajensi paikallistason vaikuttamis- ja vapaaehtoistoimintaa luomalla kuntayhteyshenkilöiden verkoston (sittemmin vertaistukihenkilöt, nykyisin vertaistoimijat). Yhdistys panosti voimakkaasti lomakodin toiminnan kehittämiseen rakentamalla uusia tiloja ja hankkimalla yhteysaluksen kulkuyhteyksien parantamiseksi saareen, kunnes lomakoti myytiin lopulta 2019. 90-luvun alun lamasta selvittyään on yhdistys jälleen panostanut opinto- ja harrastustoiminnan kehittämiseen. 2000-luvulle tultaessa on pyritty vastaamaan arjen tarpeisiin ja yhteiskunnan palveluiden muutoksiin aloittamalla näkövammaisille kohdennettua avustajapalvelua, ensin välittämällä vapaaehtoisia oppaita, ja sitten kehittämällä ammattimaista avustajapalvelua Pengertuvan (nykyisin Palvelutoiminnan) yhteydessä.

Historiakirjoja

• Puoli vuosisataa Helsingin näkövammaisten hyväksi. Vartio, Eero. Helsingin Näkövammaiset ry 1982.
• Meidän Villinki - Juhlakirja 2000. Vartio, Eero. Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry 2000.
• Alan historian merkittävin kokonaisesitys on Näkövammaisten Keskusliitto ry:n vuonna 1988 kustantama "Suomen näkövammaisten ja näkövammaistyön historia".